Kuinka Suomen ja Venäjän välinen konflikti voidaan välttää?

Suuri osa kansanedustajista kannattaa Natoon liittymistä, vaikka Venäjän tiedetään tulkitsevan Nato-jäsenyyden provokaationa sitä kohtaan. Kukaan ei ole pystynyt esittämään todisteita tai tietolähteitä siitä, että liittoutumattomaan Suomeen kohdistuisi sotilaallinen uhka – koska sellaisia ei ole olemassa. On vain mielikuva arvaamattomasta Venäjästä. Sen sijaan Suomen Nato-jäsenyyden tiedetään lisäävän Suomen ja Venäjän sekä suurvaltojen vastakkainasettelua, ja se johtaisi merkittävään sotilaallisen konfliktin syttymisen riskiin. Kuinka Suomen tulisi tässä tilanteessa toimia estääkseen sotilaallisen konfliktin kehittymisen?

Psykologian ja diplomatian professori Jeffrey Rubin, sosiaalipsykologian emeritusprofessori Dean Pruitt sekä psykologi Sung Hee Kim kuvaavat konfliktia spiraalina, joka yltyy kasvavan kehän tavoin, kun osapuolet reagoivat yhä raskaammilla vastatoimilla toistensa provosoiviin tekoihin.Suomen voidaan nähdä olevan jo konfliktispiraalin osapuolena suhteessa Venäjään Euroopan unionin asettamien talouspakotteiden sekä aseviennin seurauksena. Venäjän vastapakotteet puolestaan koskettavat myös Suomen taloutta.Spiraalin jatkuvasti laajenevan kehän voi nähdä myös kostotoimien kierteenä, jossa konflikti pahenee toista osapuolta vahingoittavien tekojen seurauksena.¹

Moraaliresurssit ovat inhimillisiä taipumuksia, jotka toimivat konflikteja estävänä voimana. Tässä artikkelissa tarkastelemme niistä kahta: ymmärrystä ja vastuullisuutta.² On hyvin merkityksellistä kuinka jokainen meistä hyödyntää moraaliresurssien konflikteja estävää voimaa, koskaajan myötä tulkinnoistamme ja puheestamme muodostuu käyttäytymissääntöjä, ja sitä kautta todellisuuttamme.³ Moraaliresurssien vähentyessä ajaudumme yhä syvemmälle konfliktin kierteeseen, jonka seurauksena voi syntyä inhimillinen katastrofi.

Suomalaiset ovat nyt tärkeän valinnan edessä: valitsemmeko koston kierteen syventämisen vai moraaliresurssien edistämisen – vihan vai ymmärryksen. Toisen näistä voidaan nähdä johtavan yhä laajempaan konfliktin kierteeseen ja toinen konfliktin kierteen purkautumiseen.

Seuraavaksi käymme läpi konfliktin ehkäisemisen keinoja keskeisten moraaliresurssien, ymmärryksen ja vastuullisuuden, avulla.

Naton historia ymmärryksen laajentajana

Suomalainen media ja poliittinen johto ovat ansiokkaasti tuoneet ilmi Venäjän roolia Euroopan heikentyneessä turvallisuusilmapiirissä, mutta olemmeko yrittäneet ymmärtää länsimaiden roolia sen osalta? Seuraava aikajana kuvaa Naton ja länsimaiden roolia Ukrainan konfliktin näkökulmasta.

• 1990: Yhdysvaltain ulkoministeri James Baker lupaa Neuvostoliiton johtajalle Mihail Gorbatšoville, ettei Nato laajenisi ”tuumaakaan itään”.⁴
• 1997: 50 julkisesti esiintyvää Yhdysvaltalaista ulkopolitiikan asiantuntijaa allekirjoittavat avoimen kirjeen presidentti Clintonille, jossa he sanovat uskovansa, että ”Yhdysvaltojen johtama pyrkimys laajentaa Natoa on historiallisen suuri poliittinen virhe, mikä vähentää liittoutuneiden turvallisuutta ja horjuttaa Euroopan vakautta”.⁵
• 1999: Tšekki, Unkari ja Puola liittyvät Natoon.⁶
• 2004: Bulgaria, Viro, Latvia, Liettua, Romania, Slovakia ja Slovenia liittyvät Natoon.⁶
• 2008: Naton julistuksen mukaan Ukrainasta ja Georgiasta tulee Naton jäseniä. Julistuksessa sanotaan, että ”jäsenyyden toimintasuunnitelma (Membership Action Plan) on seuraava askel Ukrainalle ja Georgialle matkalla suoraan jäsenyyteen”.⁷
• 2009: Albania ja Kroatia liittyvät Natoon.⁶
• 2013-2014: EU ja Yhdysvallat tukevat taloudellisesti Maidanin vallankumousta Ukrainassa^8,9
• 2017: Montenegro liittyy Natoon.⁶

• 2020: Pohjois-Makedonia liittyy Natoon.⁶
• 17.6.2021: Venäjän ja Yhdysvaltojen presidenttien tapaamisessa Venäjä sanoo Ukrainan Nato-jäsenyyden olevan ”punainen linja”.¹¹
• 2.12.2021: Venäjän ulkoministeri Sergey Lavrov kertoo lausunnossaan, että Nato on siirtänyt sotilaallista infrastruktuuriaan lähemmäksi Venäjän rajaa. ”Haluan tehdä asian hyvin selväksi: naapurimaidemme muuttaminen sillanpääasemiksi Venäjään kohdistuvaa vastakkainasettelua varten ja Naton joukkojen sijoittaminen turvallisuutemme kannalta strategisten alueidemme välittömään läheisyyteen on täysin mahdotonta hyväksyä”, Lavrov kirjoittaa. Lausunnon mukaan Nato on kieltäytynyt rakentavasta keskustelusta Venäjän aloitteena tehdyistä ehdotuksista jännitteiden purkamiseksi sekä vaarallisten tapahtumien ehkäisemiseksi.¹²
• 4.12.2021: Valkoinen talo sanoo, että Naton jäsenmaat päättävät, mikä on Naton jäsenmaa, ei Venäjä. Yhdysvaltojen mukaan ”näin prosessi on aina tapahtunut, ja niin se tulee tapahtumaan jatkossakin”.¹³
• 7.12.2021: Yhdysvaltojen ja Venäjän presidenttien video-konferenssissa Venäjä vaatii oikeudellisesti sitovia takuita sille, että Nato ei laajene itään, eikä sijoita aseita Venäjän naapurivaltioihin. Yhdysvallat esittää syvän huolensa Venäjän joukoista Ukrainan ympärillä. Yhdysvallat vastaisi ”voimakkailla taloudellisilla ja muilla keinoilla, jos sotilaallinen eskalaatio tapahtuisi”. Venäjä syyttää Natoa ”vaarallisista yrityksistä saada jalansijaa Ukrainan alueella ja rakentaa sotilaallista valmiutta Venäjän rajan tuntumaan”.¹⁴
• 10.12.2021: Naton pääsihteeri Jens Stoltenberg kieltäytyy Venäjän vaatimuksista kumota Naton sitoumus siitä, että Ukrainasta tulisi Naton jäsenmaa.¹⁵
• 16.12.2021: Jens Stoltenberg toivottaa Ukrainan presidentti Volodymyr Zelenskyin tervetulleeksi Natoon ja lupaa Naton tukevan Ukrainaa.¹⁶
• 17.12.2021: Venäjän Natolle ja Yhdysvalloille esittämissä virallisissa sopimusehdotuksissaVenäjä osoittaa turvallisuuttaan koskevat linjaukset vaatimalla, että Nato ei laajene itään ja että Yhdysvallat ei kehitä sotilaallista yhteistyötä niiden maiden kanssa, jotka eivät ole Naton jäseniä.^17,18
• 21.12.2021: Venäjä kuvaa, että jos Yhdysvaltojen ja Naton ohjusjärjestelmät tulisivat Ukrainaan, kyseisillä ohjuksilla kestäisi vain minuutteja yltääkseen Moskovaan. Venäjän näkökulmasta tämä on ”se kaikista vakavin haaste – turvallisuuteemme kohdistuva haaste”. Venäjä kokee, että ”tilanne on pahentunut ja heikentynyt jatkuvasti” ja he ovat nyt sellaisessa tilanteessa, jossa heidät on pakotettu ratkaisemaan se jollain tavalla. Venäjän mukaan Yhdysvaltojen ”tulisi ymmärtää, että meillä ei ole mahdollisuutta perääntyä. Se, mitä he yrittävät nyt tehdä ja suunnittelevat tekevänsä Ukrainan alueella, ei ole tuhansien kilometrien päässä, se tapahtuu kotiemme läheisyydessä”.¹⁹
• 31.12.2021: Lavrov sanoo, että Moskova ”eliminoi uhat, jotka eivät ole hyväksyttäviä”, jos Washington ja Nato eivät vastaa heidän turvallisuusvaatimuksiinsa.²⁰
• 10.1.2022: Venäjän apulaisulkoministeri Sergei Ryabkovin mukaan neuvottelut Venäjän keskeisistä vaatimuksista eivät ole edenneet eikä Yhdysvallat ymmärrä tilanteen kiireellisyyttä. Ryabkov sanoo tilanteen olevan ”nyt niin vaarallinen ja epävarma, että meillä ei ole varaa viivytellä enempää”. Naton laajenemisen loppuminen on Ryabkovin mukaan Venäjän ehdoton vaatimus.²¹
• 12.1.2022: Nato torjuu Moskovan vaatimukset takeista, että Ukraina ei liittyisi Natoon sekä siitä, että Nato vetäisi joukkonsa pois Itä-Euroopan jäsenmaistaan.²²
• 26.1.2022: Nato ja Yhdysvallat jättävät yhteisen kirjallisen vastauksen Venäjän turvallisuusvaatimuksiin, joissa he esittävät omat vaatimuksensa. Yhdysvaltain ulkoministeri Anthony Blinken kertoo, että he eivät esitä dokumenttia julkisesti.^23,24
• 1.2.2022: Venäjän ulkoministeri Lavrovin mukaan Naton ja Yhdysvaltojen 26.1.2022 lähettämä kirjallinen vastaus osoittaa suuren eroavaisuuden etenkin siinä, kuinka suurvallat ymmärtävät yhteisen turvallisuuden periaatteen. Venäjän näkökulmasta suurin ristiriita syntyy siitä, että Nato pyrkii vahvistamaan turvallisuuttaan muiden valtioiden kustannuksella. Lavrov vetoaa Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön (ETYJ) julkaisemiin Euroopan turvallisuutta koskeviin dokumentteihin vuosilta 1990 ja 1994, jotka kieltävät turvallisuuden vahvistamisen ja liittolaisuuden solmimisen siten, että se aiheuttaa huolta toisen valtion turvallisuudelle.²⁵
• 9.2.2022: EU-maat yhteistyössä Naton kanssa lähettävät yhteisen kirjeen vastatakseen Lavroville. EU kieltäytyy takaamasta, ettei Ukraina liittyisi Natoon. Kirjettä ei saatettu julkiseksi.²⁶
• 11.2.2022: Ukraina kieltäytyy neuvottelemasta Donetskin ja Luhanskin johtajien kanssa.²⁷
• 21.2.2022: Yhdysvaltain hallituksen ja YK:n huippuneuvonantaja Jeffrey Sachs kirjoittaa Financial Timesissa, että Yhdysvaltojen tulisi neuvotella Ukrainan Nato-jäsenyydestä pelastaakseen Ukrainan. Sachsin mukaan Venäjän eniten painottaman ongelman – Naton laajenemisen – osalta ”ei ole ollut lainkaan Amerikkalaista diplomatiaa”. Väitteisiin siitä, että Naton laajeneminen ei olisi todellinen uhka Venäjälle ja että se haluaisi luoda uudelleen Venäjän imperiumin, hän vastaa, että ”se on täysin väärin. Venäjä on vastustanut jyrkästi Naton laajentumista itään 30 vuoden ajan, ensin Boris Jeltsinin ja nyt Putinin aikana. On helppo ymmärtää miksi. Yhdysvallat ei olisi kovin tyytyväinen, jos Meksiko liittyisi Kiinan johtamaan sotilasliittoon, eikä se ollut tyytyväinen, kun Fidel Castron Kuuba liittoutui Neuvostoliiton kanssa 60 vuotta sitten. Yhdysvallat ja Venäjä eivät halua toistensa armeijaa naapuriinsa”. Sachs lisää, että ”Ukrainan pitäisi pyrkiä muistuttamaan EU:n Natoon kuulumattomia jäseniä: Itävaltaa, Kyprosta, Suomea, Irlantia, Maltaa ja Ruotsia”.^28,29
• 24.2.2022: Ukrainan sota syttyy.

Venäjä on tehnyt jo pitkään selväksi, että Naton laajeneminen sen rajojen tuntumaan on sille kriittinen turvallisuusuhka. Ukrainan sodan sytyttyä on selvää, että Venäjä on valmis käyttämään tarvittaessa sotilaallisia keinoja Naton laajenemisen estämiseksi. Ovatko länsimaat antaneet Venäjälle vaihtoehtoa tilanteen ratkaisemiseksi? Ja miksi länsimaat ovat täysin kieltäytyneet neuvottelemasta Naton itälaajenemisesta, vaikka Venäjä on tehnyt useita aloitteita asian suhteen?

Yhdysvaltojen pitkäaikainen suunnitelma

Suurlähettiläs ja ammattidiplomaatti M. K. Bhadrakumar kirjoitti 17.12.2021, että Yhdysvalloilla on pitkäaikainen strategia saada etulyöntiasema Venäjän suhteen ja kallistaa globaali strateginen tasapaino lännen hyväksi, mikä asettaisi Moskovan puolustuskannalle ulko- ja turvallisuuspolitiikassaan. Bhadrakumarin mukaan ”Venäjä on protestoinut laajenemista, mutta Nato ja Yhdysvallat ovat jättäneet protestit huomiotta ja jatkaneet laajenemista vuodesta 1997 lähtien. Nyt Venäjälle on syntynyt sietämätön tilanne, kun Naton joukot ovat käytännössä sen porteilla”. Bhadrakumar mainitsee myös Venäjän julkaisemat viralliset sopimusehdotukset^14,15 jotka ”tarkoittavat, että Moskovalla ei ole epäilystäkään siitä, että Yhdysvaltain strategiassa olisi kyse Venäjän ajamisesta nurkkaan ja sen murskaamisesta globaalilla näyttämöllä”.³⁰

Bhadrakumar kertoo, että on lisääntyvässä määrin merkkejä siitä, että Nato valmistautuu laajenemaan itään, joka voisi koskea Ukrainaa, Georgiaa ja Mustaamerta. Nato sijoittaisi lähes varmasti ydinohjuksia Ukrainaan ja Georgiaan, mikä antaisi sille ratkaisevan taktisen edun yllättää Venäjä ydinasehyökkäyksellä. Ydinasehyökkäyksessä lentoaika tulisi olemaan erittäin lyhyt ja Venäjän reaktioaika lyhenisi vastaavasti, ja keskipitkän kantaman taktiset ohjukset voisivat osua syvälle Venäjän alueen sisään. ”Moskovan vaihtoehdot ovat kaventumassa ’pakkodiplomatiaan’ sen turvallisuustarpeiden toteuttamiseksi”, Bhadrakumar piti jo tuolloin vaaraa sotilaallisesta yhteenotosta todellisena uhkana, koska ”Yhdysvallat, Iso-Britannia, Ranska, jne. olivat jo lähettäneet Ukrainan maaperälle erikoisjoukkoja, jotka toimivat ’ansalankoina’ ”.³⁰

Vastuullisuus – kuka on hyökkääjä ja kuka puolustaja?

Konfliktin vastuullisuutta voidaan tarkastella Rubinin, Pruittin ja Kimin kuvaaman hyökkääjä-puolustaja-mallin avulla.Hyökkääjä-puolustaja-mallin mukaan konfliktin sytyttää hyökkääjän tavoittelema muutos puolustajan kustannuksella. Länsimaat ovat edistäneet mielikuvaa Venäjästä hyökkääjänä esimerkiksi kuvaamalla Ukrainan tilannetta toistuvasti ”Venäjän aloittamaksi sodaksi”, vaikka suurvaltojen voimasuhteissa muutosta tavoittelevan Naton pitäminen hyökkääjänä on perusteltua sen jatkuvan itään laajenemisen seurauksena.¹

Venäjän ja Euraasian kansallisen tiedustelupalvelun virkamies Fiona Hill ja hänen kollegansa varoittivat presidentti Bushia vuonna 2008 siitä, että ”Venäjä näkisi askeleet Ukrainan ja Georgian lähentämiseksi Natoon provosoivana liikkeenä, joka todennäköisesti aiheuttaisi Venäjän ennaltaehkäisevän sotilaallisen toiminnan”. Bush jätti varoituksen huomiotta ja samana vuonna syttyi Gerogian sota.²⁹

Kun konflikti on käynnistynyt hyökkääjä-puolustaja mallin mukaisesti, se voi johtaa laajenevaan konfliktin kierteeseen syyttelyn, vihan ja omaan maineeseen kohdistuvien uhkien seurauksena. Ne toimivat myös konfliktin kierrettä ylläpitävänä ja eskaloivana ’polttoaineena’.¹

Syyllistäminen keinona vältellä vastuuta

Syyllistämällä konfliktin toista osapuolta sen vääristä teoista oikeutetaan omat julmat teot. Siten toisen provosoivaan tekoon reagoiminen kostamalla näyttäytyy hyväksyttävänä tekona. Vastaamalla ”samalla mitalla” pyritään antamaan toiselle osapuolelle opetus ja estämään vääräksi koettu käyttäytyminen tulevaisuudessa. Sen sijaan, että kostotoimet vähentäisivät toisen vääräksi koettua käyttäytymistä, ne luovat edellytykset kierteen jatkumiselle. Koston kierteen katkeaminen estyy, koska toinen osapuoli tulkitaan syylliseksi konfliktiin ja vastuulliseksi lopettamaan kostotoimet.Syyllistämällä vältytään siten ottamasta vastuuta omista teoista konfliktin osapuolena. Siksi on hyvin merkityksellistä, kuinka kukin meistä tulkitsee konfliktin. Onko vain toinen osapuoli syyllinen vai ovatko molemmat vastuullisia katkaisemaan konfliktin kierteen?¹

Hallituksen selonteossa turvallisuusympäristön muutoksesta tunnustetaan, että länsimaat ja Nato ovat tarkoituksellisesti tehneet viestinnästään puolueellista. Selonteon mukaan ”länsimaat ja Nato ovat osoittaneet vahvan tukensa Ukrainalle omalla strategisella viestinnällään”. Linjaus selittää, miksi selonteko sisältää runsaasti Venäjää syyllistäviä näkemyksiä, kuten ”Venäjän käynnistämä sota vaarantaa koko Euroopan turvallisuuden ja vakauden” ja ”sota Ukrainaa vastaan osoittaa entistä selvemmin, että voimankäyttö on keskeinen osa Venäjän keinovalikoimaa”.³²

Selonteossa mainitaan myös hyvin kyseenalaisia syyllistäviä väitteitä, kuten ”Venäjä pyrkii kasvattamaan vaikutusvaltaansa entisen Neuvostoliiton alueella” ja ”Venäjän tavoite on Ukrainan suvereniteetin kyseenalaistaminen”. Sen lisäksi, että väitteet ovat syyllistävä, ne pyrkivät luomaan Venäjästä armottoman valloittajan mielikuvaa. Länsimaiden osuutta konfliktin syttymiseen ei mainita selonteossa millään tavalla.³²

Syyllistämisen avulla huomio pyritään kohdistamaan pois itsestä, jolloin se näyttäytyy keinona suojella heikkoa itsetuntoa. Todellisuudessa syyllistäminen johtaa vain syvempään konfliktin kierteeseen ja yhä epätoivoisempiin keinoihin saada toinen osapuoli näyttäytymään negatiivisessa valossa. Syyllistäminen saa aikaan myös vihaa, joka on toinen konfliktin kierrettä pahentava tekijä.¹

Viha konfliktin yllyttäjänä ja vastuullisuuden häivyttäjänä

Viha rohkaisee aggressioon. Konfliktin kierre yltyy todennäköisimmin juuri silloin, kun osapuolet ovat ”vihan sokaisemia”. Vihaa herätetään syyttämällä toista osapuolta vastenmielisestä käyttäytymisestä. Syyllistävät tulkinnat konfliktin aikana tapahtuvista vääryyksistä ovat erityisen vaarallista, koska konfliktin keskeltä on vaikea saada puolueetonta tietoa ja koska erityisesti tulkintojen herättämä viha voi pahentaa konfliktin kierrettä ja siten vaikeuttaa konfliktin purkautumista.Medioiden ja julkisesti esiintyvien päättäjien tulisi siksi olla erityisen varovaisia esittäessään syyllistäviä tulkintoja konfliktin osapuolten toimista.¹

Itä-Euroopan maiden erikoisasiantuntija, eversti Jacques Baud kertoo televisiolähetyksissä esiintyvien ”asiantuntijoiden” muodostaneen Ukrainan konfliktista kyseenalaisen tiedon perusteella hypoteeseja, joita alettiin pitämään tosiasioina.³³ Samaan tapaan median ja päättäjien vihaa herättävä tulkinta Venäjästä Ukrainan sodan sytyttäjänä on muuttunut tosiasiaksi, jota ei saa kyseenalaistaa, vaikka historian valossa sekä länsi että Venäjä voidaan nähdä siihen osalliseksi. Mediaa pidetäänkin merkittävässä roolissa konfliktin kierteen yllyttäjänä tai katkaisijana,koska se on vaikutusvaltainen mielipiteiden ja asenteiden muuttamisen väline.

Maineen säilyttäminen esteenä vastuun tunnustamiselle

Valtion maine voi olla uhattuna konfliktin seurauksena. Konfliktin kierre voi yltyä etenkin, jos maineeseen liittyvä uhka koskee valtaa, asemaa, itsenäisyyttä, uskollisuutta tai rehellisyyttä. Kierteen yltymisen voi aiheuttaa uhan herättämä viha tai pelko.¹

Vietnamin sodan syttymisen yhtenä syynä oli Yhdysvaltalaisten upseerien pelko heikkoudesta muiden silmissä. Onko myös Suomen Nato-jäsenyyden suosiossa osittain kyse Suomen maineen säilyttämisestä osana länttä? Näkemystä tukee hallituksen turvallisuusympäristöselonteon korostama länsimaiden yhtenäisyyden merkitys.³² Pelkääkö Suomi, että sen maine kärsisi, jos se valitsisi liittoutumattoman rauhansovittelijan roolin ja jäisi Naton ulkopuolelle?¹

Mainetta koskeviin uhkiin reagoiminen on usein lyhytnäköistä, mutta se voi vetää maan mukaan koston kierteeseen tai yhä syvemmälle sen ”imuun”. Jos maa yrittää välttää tulevansa hyökkäyksen kohteeksi pyrkimällä näyttämään vahvalta, se saattaa pelästyttää toisen osapuolen ja näin paradoksaalisesti käynnistää konfliktin, jota se yritti välttää – kuulostaa pahoin Suomen kohtalolta.¹

Saman näkemyksen voi tunnistaa filosofi ja kielentutkija Noam Chomskyn toteamuksesta vuonna 2015, että ”Ukrainan halu liittyä Natoon ei suojele Ukrainaa, vaan aiheuttaa sille suuren sodan uhan”.³⁴  Ammattidiplomaatti ja Yhdysvaltojen suurlähettiläänä toiminut Jack F. Matlock sanoi jo vuonna 1997, että Naton laajentuminen on ”kaukana siitä, että se parantaisi Yhdysvaltojen, sen liittolaisten ja liittoutumaan pyrkivien valtioiden turvallisuutta. Se saattaa hyvinkin edistää tapahtumaketjua, joka voi aiheuttaa Venäjälle vakavimman turvallisuusuhan sitten Neuvostoliiton romahtamisen”.³⁵

Konfliktin kierteen juuret

Konflikteissa moraaliresursseista tulee usein hyökkäyksen ensimmäinen kohde. Moraaliresurssien puute voi johtaa toisen osapuolen uhkaavana kokemiseen, mustamaalaamiseen, epäinhimilliseksi leimaamiseen sekä oikeuttaa sortamisen ja väkivallan ihmisryhmää kohtaan.² Seuraava esimerkki vie meidät konfliktin kierteen syntymisen juurille eli hetkeen, jolloin moraaliresursseja vastaan hyökättiin ensimmäisen kerran. Siinä on yhtymäkohtia Suomen Nato-jäsenyydestä käytyyn keskusteluun.

Naton perustamista todistamassa ollut Yhdysvaltalainen huippudiplomaatti ja historiantutkija George F. Kennan, joka oli merkittävässä roolissa Yhdysvaltain kylmän sodan politiikassa estämässä suurvaltojen ydinsodan syttymisen, kuvasi senaatin päätöstä Naton laajentamisen aloittamista vuonna 1998 ”traagiseksi virheeksi” ja ”uuden kylmän sodan alkamiseksi”. Turhautuneen Kennanin mukaan ”päätökselle ei ollut minkäänlaista syytä. Kukaan ei ollut uhannut ketään”.

Kennania vaivasi eniten senaatin debatin pinnallisuus ja huono asioihin perehtyneisyys. ”Erityisesti minua häiritsi viittaukset Venäjään maana, joka toivoo tilaisuutta hyökätä Länsi-Eurooppaan. Eivätkö ihmiset ymmärrä? Eroavaisuutemme kylmän sodan aikaan oli Neuvostoliiton hallinnon kanssa. Ja nyt me käännämme selkämme heille, jotka käynnistivät historian mahtavimman vallankumouksen syrjäyttääkseen Neuvostoliiton hallinnon ilman verenvuodatusta”.

”Senaatti osoittaa niin vähän ymmärrystä Venäjän ja Neuvostoliiton historiaa kohtaan. Tietysti Venäjä tulee reagoimaan huonosti Naton laajenemiseen ja sitten Naton laajentajat tulevat sanomaan, että olemme aina sanoneet, että sellaisia Venäläiset ovat – mutta tämä on yksinkertaisesti väärin”, Kennan toteaa.

Kennan ennusti, että ”Naton laajeneminen luo tilanteen, jossa Naton täytyy joko laajeta Venäjän rajalle, käynnistäen uuden kylmän sodan, tai lopettaa laajeneminen kolmen uuden liittyvän maan (Tšekin, Unkarin ja Puolan) jälkeen ja luoda uusi Euroopan läpi kulkeva jakolinja”. Lopuksi Kennan kuvaa, että ”tämä on ollut koko elämäni ja on tuskallista nähdä se niin epäonnistuneena lopussa”.³⁷

Luotiinko Venäjästä uhka tarkoituksellisesti?

Hallituksen selonteko ja suomalaisen median uutisointi paljastavat, että Suomessakin on unohdettu kuinka kylmästä sodasta on ajauduttu uudelleen suurvaltojen välisen sodan partaalle. Naton laajenemiselle ei ole koskaan ollut syytä, kuten Ukrainan Nato jäsenyyttä vastustava ja Yhdysvaltain ulkoministerinä toiminut Henry Kissinger toteaa, ”lännelle Vladimir Putinin demonisointi ei ole politiikkaa, vaan se on tekosyy, koska lännellä ei ole sellaista”.³⁸

Jos Venäjä todella on aggressiivinen ja sen tarkoituksena on kasvattaa sodan avulla vaikutusvaltaansa, kuten valtamediassa ja hallituksen selonteossa annetaan ymmärtää, miksi se ryhtyisi sotaan vasta nyt, kun viimeisetkin Venäjän rajoja ympäröivistä maista ovat liittymässä Natoon?

Keinot konfliktin estämiseksi

Suomalaisen median ja hallituksen selonteon syyllistävä suhtautuminen on ymmärrettävää. Kauhistuttanut Ukrainan sota on pakottanut reagoimaan tilanteeseen jollain tavalla ja houkuttelevin tapa on löytää tapahtuneelle syyllinen, koska siten vältymme itsesyytöksiltä ja pohtimasta vastuuta ottaen, olisimmeko voineet tehdä enemmän sodan syttymisen estämiseksi. Itsekriittinen pohdinta edistäisi kuitenkin konfliktin kierrettä heikentäviä moraaliresursseja ja auttaisi Suomea ottamaan vastuun konfliktin ratkaisemisesta neuvottelijan tavoin sen sijaan, että ottaisimme osaa konfliktiin liittymällä sen osapuoleksi.

Suomen turvallisuuden kannalta on välttämätöntä ymmärtää syyllistämisen seuraukset. Syyllistäminen saa aikaan vihaa, joka rohkaisee aggressioon. Syyllistävät ja vihaa herättävät tulkinnat tulevat johtamaan maamme ennemmin tai myöhemmin konfliktiin. Pienenä maana Suomen olisi viisaampaa lähestyä konflikteja laajaa ja monia näkökulmia huomioivaa ymmärrystä rakentamalla.

Yksi tärkeä kysymys on se, miksi Suomessa eletään epätietoisuudessa sen suhteen, miten Venäjä reagoisi Suomen Nato-jäsenyyteen. Arviot perustuvat täysin Venäjästä luotuihin mielikuviin, eikä esimerkiksi asiasta kertoviin tietolähteisiin tai valtioiden johdon käymiin keskusteluihin. Valtion johdon epätietoisuus Venäjän niin liittoutumattomalle kuin liittoutuneellekin Suomelle aiheuttamasta uhasta kertoo epäonnistumisesta pitää keskusteluyhteyttä yllä Venäjän johtoon. Heikkoa keskusteluyhteyttä ei saa perustella meneillään olevalla konfliktilla, koska kriisitilanteessa viestinnän merkitys kasvaa. Heikko keskusteluyhteys valtioiden välillä voidaan nähdä epäluottamusta ja harhakäsityksiä luovaksi tekijäksi sekä monien sotien yhdeksi syttymisen syyksi.

Vastuu Suomen tulevaisuudesta on jokaisella

Jos Suomi liittyy Natoon, se on takaisku Suomen ja suurvaltojen turvallisuudelle. Se pahentaa jo vuosia kestänyttä suurvaltojen välistä konfliktin kierrettä. Kahdessa vaihtoehtoisessa Venäjä-tulkinnassa Suomen Nato-jäsenyys heikentää Suomen turvallisuutta:

Jos luotamme Venäjän laatimiin virallisiin asiakirjoihin, Venäjä kokee Naton itälaajenemisen uhkaksi turvallisuudelleen ja on valmis sotilaallisiin toimenpiteisiin turvallisuutensa takaamiseksi.

Jos sen sijaan valtamedian ja päättäjien näkemykset ”arvaamattomasta” ja ”aggressiivisesta” Venäjästä pitävät paikkansa, Suomen Nato-jäsenyys antaa Venäjälle perustellun syyn käyttää sotilaallista voimaa Suomea vastaan.

Medialla ja Suomen korkeimmalla johdolla voidaan nähdä merkittävä rooli Suomen Nato-myönteisyydelle. Miksi medialla, poliittisilla johtajilla ja suuryhtiöillä on niin paljon valtaa? Se ei johdu siitä, että heillä on paljon näkyvyyttä, vaan siitä, että me valitsemme tulkitsevamme maailmaa samalla tavalla kuin he tulkitsevat sitä.

Tulkintamme maailmasta luo todellisuutta.Toistuvat tulkinnat muodostuvat ajan myötä opituiksi käytännöiksi ja siten osaksi jokapäiväistä elämää. Näin puhe muuttuu todellisuudeksi. Päädyimme Natoon tai emme, jokaisella on mahdollisuus luoda edellytykset rauhalle konfliktin kierrettä purkavalla puheella ja tulkinnoilla. Eikö konfliktin kierrettä purkava lähestymistapa loisi myös parhaat edellytyksen rauhan syntymiselle Ukrainaan?

”Kaikki sodat ovat diplomatian epäonnistumista”

-Tony Benn

Lue myös aiheeseen liittyvät artikkelit median merkityksestä Suomen Nato-jäsenyyden kannalta (https://mkrsuomi.fi/suomen-nato-jasenyys/) sekä suuresta nollauksesta (https://mkrsuomi.fi/wef-ja-suuri-nollaus/)

Lähteet

1. Rubin, J. Pruitt, D. Kim, S. 1994. Social conflict: escalation, stalemate, and settlement.
2. Glover, J. 2008. Ihmisyys. 1900-luvun moraalihistoria.
3. Bergmann, J. 1998. Introduction: morality in discourse. Research on Language and Social Interaction, 31: 3-4, 279-294.
4. National Security Archive. NATO expansion: what Gorbachev heard. https://nsarchive.gwu.edu/briefing-book/russia-programs/2017-12-12/nato-expansion-what-gorbachev-heard-western-leaders-early
5. Arms Control Association. Opposition to NATO expansion. https://www.armscontrol.org/act/1997-06/arms-control-today/opposition-nato-expansion
6. North Atlantic Treaty Organization. Member countries. https://www.nato.int/cps/en/natolive/topics_52044.htm
7. North Atlantic Treaty Organization. Bucharest Summit Declaration. https://www.nato.int/cps/en/natolive/official_texts_8443.htm
8. Interfax. Fule: EU ready to provide financial aid to Ukraine for implementation of association deal. https://en.interfax.com.ua/news/general/180817.html
9. Interfax. U.S. is ready to financially support Ukraine if necessary reforms are conducted – Nuland. https://en.interfax.com.ua/news/economic/189239.html
10. Carnegie. Thirty years of U.S. policy towards Russia: can the vicious circle be broken? https://carnegieendowment.org/2019/06/20/thirty-years-of-u.s.-policy-toward-russia-can-vicious-circle-be-broken-pub-79323
11. Al Jazeera. Putin lavishes prase on Biden after Geneva summit. https://www.aljazeera.com/news/2021/6/17/a-plus-sign-kremlin-praises-outcome-of-putin-biden-summit
12. Statement by Mr. Sergey Lavrov, minister of foreign affairs of the Russian Federation, at the twenty-eighth meeting of the OSCE Ministerial Council. https://www.osce.org/files/f/documents/a/c/506840.pdf
13. Georgian Journal. White House: NATO members decide who is a member of NATO, not Russia. https://georgianjournal.ge/politics/37537-white-house-nato-members-decide-who-is-a-member-of-nato-not-russia.html
14. Georgian Journal, Russia demands legally binding guaranties ruling out NATO’s eastward expansion. https://georgianjournal.ge/usa-news/37554-russia-demands-legally-binding-guaranties-ruling-out-the-natos-eastward-expansion.html
15. Al Jazeera. NATO chief rejects Russian demand to deny Ukraine entry. https://www.aljazeera.com/news/2021/12/10/nato-refuses-to-backtrack-on-ukraine-georgia-membership-promise
16. North Atlantic Treaty Organization. Joint press point. https://www.nato.int/cps/en/natohq/opinions_190292.htm
17. Agreement on measures to ensure security of The Russian Federation and member States of the North Atlantic Treaty Organization. https://mid.ru/ru/foreign_policy/rso/nato/1790803/?lang=en&clear_cache=Y
18. Treaty between The United States of America and the Russian Federation on security guarantees. https://mid.ru/ru/foreign_policy/rso/nato/1790818/?lang=en
19. Fox News. Putin wants US and allies to guarantee NATO won’t expand east. https://www.foxnews.com/world/putin-wants-us-allies-guarantee-nato-wont-expand-east
20. Al Jazeera. Following Biden-Putin talks, Russia calls on US to heed demands. https://www.aljazeera.com/news/2021/12/31/russias-lavrov-presses-us-nato-to-engage-with-security-demands
21. ABC News. US, Russia talks end with ’no progress’: Here’s what you need to know. https://abcnews.go.com/Politics/us-russia-talks-end-progress/story?id=82180475
22. ABC News. NATO rejects Russian demands for security guarantees in latest round talks. https://abcnews.go.com/International/nato-rejects-russian-demands-security-guarantees-latest-round/story?id=82226913
23. North Atlantic Treaty Organization. Press conference. https://www.nato.int/cps/en/natohq/opinions_191254.htm
24. Politico. US, NATO deliver written replies to Russia on security demands. https://www.politico.eu/article/us-delivers-written-reply-to-russia-on-security-demands/
25. The Ministry of Foreign Affairs of the Russian Federation. Text of the Minister of Foreign Affairs of Russia Mr. Sergey Lavrov’s written message on Indivisibility of Security addressed to the Heads of Foreign / External Affairs Ministers / Secretaries of the US, Canada and several European countries. https://mid.ru/en/foreign_policy/news/1796679/
26. Politico. EU offers more talks, pushes de-escalation in letter to Russia. https://www.politico.eu/article/eu-diplomacy-talks-russia-deescalation/
27. Reuters. Ukraine rejects Russian pressure in talks, Moscow says zero progress. https://www.reuters.com/world/europe/russia-ukraine-say-berlin-talks-fail-yield-breakthrough-2022-02-11/
28. Financial Times. The US should compromise on Nato to save Ukraine. https://www.ft.com/content/b5886606-4d7d-41af-87c1-8d9993722e51
29. JDS. The US should compromise on Nato to save Ukraine. https://www.jeffsachs.org/newspaper-articles/gafr872ellaha3wpjhpfylc6lcx68j
30. Indian Punchline. Spectre of war is haunting Europe. https://www.indianpunchline.com/spectre-of-war-is-haunting-europe/
31. The New York Times. Putin has the U.S. right where he wants it. https://www.nytimes.com/2022/01/24/opinion/russia-ukraine-putin-biden.html
32. Valtioneuvosto. Ajankohtaisselonteko turvallisuusympäristön muutoksesta. file:///home/jm/Asiakirjat/Nato/Hallituksen%20selonteko.pdf
33. Cf2R. La situation militaire en Ukraine. https://cf2r.org/documentation/la-situation-militaire-en-ukraine/#
34. Twitter. https://twitter.com/RnaudBertrand/status/1498491187648348161
35. Common Dreams. NATO and the origins of the Ukraine crisis. https://www.commondreams.org/views/2022/02/15/nato-and-origins-ukraine-crisis
36. Ouest France. Quand George F. Kennan prédisait une << nouvelle guerre froide >>, dés 1998. http://international.blogs.ouest-france.fr/archive/2016/02/17/guerre-froide-russie-kennan-15670.html
37. The New York Times. Foreign affairs; now a word from X. https://www.nytimes.com/1998/05/02/opinion/foreign-affairs–now-a-word-from-x.html
38. Kissinger, H. How the Ukraine crisis ends. https://www.henryakissinger.com/articles/how-the-ukraine-crisis-ends/