Saksan käräjäoikeus: koronatoimet perustuslain vastaisia
Weimarin käräjäoikeus totesi koronatoimiin kuuluneen sosiaalisten kontaktien kiellon perustuslain vastaiseksi jo tammikuussa 2021. Tuomion mukaan kielto loukkasi ihmisarvoa eikä ollut tilanteeseen nähden oikeasuhtainen. Oikeus katsoi, ettei Saksan tartuntatautilaki antanut riittävää oikeusperustaa puuttua niin syvästi perusoikeuksiin, kuten kieltää ihmisten välinen yhteydenpito.
Syntymäpäivien juhlistamisesta käräjille
Oikeustapauksessa Weimarissa asunut mies oli saanut syytteen, koska hän oli juhlinut syntymäpäivää seitsemän ystävänsä kanssa, jotka kuuluivat seitsemään eri kotitalouteen – kuten poliisiraporttiin oli kirjattu. Tämä oli tapahtunut talon takapihalla 24. huhtikuuta vuonna 2020. Weimarissa oli tuolloin saatettu voimaan määräys, joka salli vain kahden henkilön kokoontua, jolleivät he olleet saman talouden jäseniä. Saman kotitalouden jäsenten kanssa sai viettää aikaa vain yksi ulkopuolinen henkilö. Weimarin oikeus totesi korona-asetuksen olleen perustuslain vastainen ja aineellisesti moitittava.
Kyseessä oli ensimmäinen kerta, kun Saksan oikeuslaitos käsitteli koronapolitiikan aiheuttamia seurauksia.
Laillisuusperiaatteen mukaan lakien tulee olla tarkkarajaisia, jotta ne eivät liian innokkaiden poliitikkojen ja viranomaisten tulkitsemina johda mielivaltaan. Saksan tartuntatautilain mukaan toimivaltaisen viranomaisen on epidemiatilanteessa ryhdyttävä tarpeellisiin suojatoimenpiteisiin. Se voi normaalisti tarkoittaa tartunnasta epäiltyjen eristämistä tai saastuneiden tilojen sulkemista. Siinä ei säädetä myös terveitä henkilöitä koskevasta sosiaalisten kontaktien kiellosta.
Tuomarin mukaan koronapolitiikka ei perustunut tosiasioihin
Weimarin käräjäoikeuden tuomari katsoi, että rajoituspäätökset oli tehty ilman asianmukaista faktapohjaa ja ilman kustannusten ja hyötyjen arviointia.
Tosiasiassa kansallisesti merkittävää epidemiatilannetta ei ollut, vaikka liittopäivät oli julistanut sen voimaan 28.3.2020. Tartuntojen määrät eivät enää kasvaneet, ja Saksan tehohoitorekisterin mukaan vähintään 40 % tehohoitopaikoista oli vapaana maalis-huhtikuussa 2020. Vain muutama kymmenen oli koronapotilaiden käytössä ja suurin osa 400–500 tarvittiin muiden sairauksien hoitoon. Kaksi päivää ennen korona-asetuksen antamista 16.4.2020 tehohoitopaikkoja oli vapaana 528.
Terveydenhuoltojärjestelmä ei ollut siis lähelläkään ylikuormittumisen rajaa. Vakavien akuuttien hengitystieinfektioiden määrä oli itse asiassa alempi kuin vuoden 2019 ensimmäisellä puoliskolla, samoin kuin teho- ja hengityskonehoidettavien määrä.
Myöskään Suomessa ei tänä vuonna valmistuneen väitöskirjan mukaan ollut tehohoitopaikoista pulaa, tuolloin esitetyistä väitteistä huolimatta. Tehohoitojaksojen määrä itse asiassa väheni vuonna 2020. Seuraavana vuonna määrä oli aikaisempien vuosien tasolla. Tutkimusvuosina vain 3 % kaikista tehohoidon potilaista oli hoidossa koronavirusinfektion vuoksi. Virheellisen väitteen kylvämisen tarkoitus oli tarjota helpommin hyväksyttävissä oleva järkiperuste perusoikeuksia rikkoville poikkeustoimille.
Oikeuden päätöksellä Saksan kansanterveyslaitoksen pöytäkirjat julki
Saksalaisen Multipolar-julkaisun journalisti Paul Schreyer pystyi oikeusvoittonsa ansiosta paljastamaan pöytäkirjoja, jotka Saksan kansanterveyslaitoksen Robert Koch -instituutin (RKI) koronakriisiryhmä oli laatinut. Niistä paljastui, että RKI muutti riskiarvioinnin kohtalaisesta korkeaan maaliskuun 17. päivänä 2020.
Pöytäkirjasta kävi ilmi, että ryhmä odotti nimeltä mainitulta, mutta pöytäkirjasta poistetulta henkilöltä käskyä tekemänsä riskiarvion tiukentamiseksi – mihin kaikki rajoitustoimet perustuivat. Riskiarvio ei siis perustunut asiantuntijan arvioon vaan Multipolarin tulkinnan mukaan ulkopuolisen toimijan poliittiseen ohjeeseen. Multipolar on tehnyt uuden tietopyynnön salattujen kohtien julkistamiseksi.
Lue lisää: https://multipolar-magazin.de/artikel/multipolar-klagt-gegen-das-rki
Ei rajoituksia perustelevaa ylikuolleisuutta
Kuolleisuus oli Saksassa tuolloin niin ikään linjassa edeltävän viiden vuoden kuolleisuuden kanssa. Koronakuolleisuus vastasi tavanomaista influenssakuolleisuutta, kuten Suomessakin. Käsitykset taudin tappavuudesta perustuivat virheellisiin tai liioiteltuihin ennusteisiin.
Tartunnan saaneiden ja sairastuneiden määrä oli jo keväällä 2020 laskenut, minkä vuoksi sulkutilat eivät olleet enää perusteltuja, lisäksi ne olivat tehottomia, kuten on todettu monissa tutkimuksissa. Hyväksyttävää perustetta infektioiden torjuntaa koskevien säännösten laajentamiselle ei siis ollut.
Tuomari ei katsonut, että rajoitukset voitaisiin perustella ”ennennäkemättömällä tapahtumalla, jota ei ollut voitu lainsäädännössä ennakoida”. Vuonna 2013 liittopäivät oli laatinut Robert Koch -instituutin kanssa riskianalyysin, jonka pohjana oli ”virus Modi-SARSin” aiheuttama hypoteettinen pandemia. Skenaariossa 7,5 miljoonaa saksalaista kuolisi kolmen vuoden aikana, jolloin lainsäätäjällä olisi mahdollisuus tarkastella ja muuttaa tartuntatautilain säännöksiä.
Näinkään mittavassa skenaariossa ei esitetty ratkaisuksi yleistä sosiaalisten kontaktien kieltoa, ulkonaliikkumiskieltoa tai yhteiskunnan laajaa sulkemista. Keinoiksi hahmoteltiin sairastuneiden eristäminen, altistuneiden asettaminen karanteeniin, koulujen sulkeminen, suurten tapahtumien peruuttaminen ja hygieniasuositusten soveltaminen.
Saksassa alkuvuodesta 2020 vallinneen tautitilanteen takia ei olisi tarvittu oikeudellisia poikkeustoimia, jotka loukkasivat kansalaisten perusoikeuksia ja ihmisarvoa – joka on perustuslaissa loukkaamaton.
Perusoikeuksiin puuttuminen horjuttaa koko yhteiskuntaa
Tuomari piti yleistä sosiaalisten kontaktien kieltoa ja kokoontumiskieltoa vakavana puuttumisena kansalaisten perusoikeuksiin, sillä vapaassa yhteiskunnassa perusvapauksiin kuuluu voida itse päättää, kenen kanssa on tekemisissä ja minkälaisissa yhteyksissä. Yhteiskunnan perusta on ihmisten vapaa kohtaaminen toistensa kanssa, minkä vuoksi valtion tulee pidättäytyä puuttumasta siihen rajoittavasti tai säännellen. Valtion kannalta ei ole olennainen asia, kuinka monta ihmistä kansalainen kutsuu kotiinsa tai tapaa julkisella paikalla missä tahansa tarkoituksessa, tuomari linjasi.
Sosiaalisten kontaktien kiellon määräämällä valtio hyökkäsi yhteiskunnan perusteita vastaan ja pakotti kansalaiset pitämään fyysistä etäisyyttä toisistaan ja eristi heidät sosiaalisesti.
Ennen koronarajoituksia kukaan Saksassa ei voinut kuvitellakaan, että valtio voisi estää heitä sakon uhalla kutsumasta omia vanhempiaan vierailulle, elleivät he lähettäisi muita perheenjäseniä pois, tai kieltää kolmea ystävää istumasta yhdessä puistonpenkillä.
Asettamalla yleisen sosiaalisten kontaktien kiellon valtio antoi ymmärtää, että jokainen kansalainen on vaaraksi toinen toiselleen, myös terveet ja tartunnalta säästyneet.
Sosiaalisten kontaktien kielto ei täyttänyt suhteellisuusvaatimusta
Kansalaisen perusvapauksiin kuuluu kuitenkin saada itse päättää, millaisille riskeille hän itsensä altistaa. Jokaisella on oikeus valita, ottaako hän riskin saada mahdollisen hengitystieinfektion käymällä kahvilassa vai pysyykö hän kotona, koska tietää immuniteettinsa heikentyneen. Valtio piti tässä tapauksessa jokaista kansalaista vaaranlähteenä muille ja katsoi, että heidät on pidettävä erillään pakkokeinoin.
Tuomari punnitsi, voisiko yleistä sosiaalisten kontaktien kieltoa katsoa ihmisarvon mukaiseksi jossakin tilanteessa. Tällainen tilanne voisi olla koko maan laajuinen terveydenhuollon romahdus tai huomattavasti influenssaa suurempi kuolemantapausten määrä, jos toimi merkittävästi edistäisi hätätilanteen torjumista. Näin ei kuitenkaan tässä tapauksessa ollut, koska tautitilanne ei perustellut sitä, vaan valtio loukkasi ihmisarvoa kieltämällä yleisesti ihmisten välisen yhteydenpidon.
Lisäksi normi ei täyttänyt suhteellisuusvaatimusta, joka edellyttää, että perusoikeuteen puuttuminen edistää oikeutetun tavoitteen saavuttamista ja puuttuminen on välttämätöntä, koska sopivaa lievempää keinoa ei ole. Toimen tulee niin ikään olla oikeasuhtainen suppeassa merkityksessä.
Suhteellisuuden punninnassa on myös otettava huomioon toimien hyödyt ja kustannukset, joihin kuuluvat myös liitännäis- ja seurannaiskustannukset. Poikkeuksellisten toimien ollessa kyseessä torjuttavan vaaran pitää olla poikkeuksellisen suuri ja rajoitusten oikeasuhtaisia. Tuolloin saatavana olleen tiedon perusteella mitään poikkeuksellista vaaraa ei ollut, sillä tartuntojen määrä oli laskenut maaliskuun puolivälistä lähtien eikä sairaanhoito ollut kuormittunut.
Sulkutiloista mittavat vahingot
Tuomari punnitsi päätöksessään, tulisiko vähemmän haavoittuvaisen väestön vapauksia rajoittaa ja estää heitä kulkemasta kadulla, kun suojelua on laiminlyöty vanhainkodeissa. Hän otti myös huomioon ne mittavat liitännäis- ja seurannaiskustannukset, joita yhteiskunnan sulkeminen aiheutti monille tahoille:
- Yritykset ja ammatinharjoittajat ovat menettäneet tuloja, kun kansalaisten liikkumisvapautta on rajoitettu.
- Yritykset ja ammatinharjoittajat ovat menettäneet tuloja, koska toimitusketju ei ole toiminut ja matkustusrajoitukset ovat estäneet matkustamisen.
- Rajoituksista aiheutunut työttömyys on syönyt henkilökohtaisten tulojen lisäksi valtion tuloja.
- Yritykset ovat menneet konkurssiin ja elinkeinot ovat tuhoutuneet.
- Konkursseista ja elinkeinojen tuhoutumisesta on aiheutunut seurannaiskustannuksia.
- Valtio on maksanut valtavia summia koronatukea. Saksa maksoi 353,3 miljardia euroa avustuksina ja 819,7 miljardia takauksina. Saksan hallituksen mukaan koronatuet ovat olleet maan historian suurin tukipaketti.
- Lisänä tähän osavaltiot myönsivät koronatukea.
- Yksityisen sektorin tappiot ja menetykset ovat olleet vielä paljon suuremmat kuin valtion korvaukset ja tuet.
- Verokertymä on pienentynyt, koska taloudellista toimeliaisuutta on estetty.
- Sosiaalitukia ja työttömyyskorvauksia on maksettu enemmän.
Koronatoimet haitallisempia kuin korona
Hallituksen päätöksestä ei ole koskaan aikaisemmin aiheutunut näin suuria taloudellisia tappioita Saksan historiassa. Maksetut valtiontuet rasittavat Saksan taloutta ja viime kädessä veronmaksajia.
Tuomari kiinnitti huomiota myös seuraaviin sulkutiloista aiheutuneisiin ongelmiin:
- Lapsiin ja naisiin kohdistuva perheväkivalta on lisääntynyt.
- Masennus, ahdistus ja mielenterveysongelmat ovat lisääntyneet.
- Itsemurhien määrä on kasvanut työttömyyden tai konkurssien seurauksena.
- Liikunnan puutteesta on koitunut terveyshaittoja.
- Leikkauksia on peruttu ja hoitoa on laiminlyöty, koska paikat oli varattu koronapotilaille.
- Leikkauksia, sairaanhoitoa ja lääkärikäyntejä on laiminlyöty koronatartunnan pelon vuoksi.
- Saksasta riippuvaisille kolmansille maille on aiheutunut taloudellista, terveydellistä ja sosiaalista vahinkoa.
- Opetuksen peruuttaminen ja päiväkotien sulkeminen on heikentänyt oppimista ja lasten psykososiaalista kehitystä.
- Sosiaalinen oppiminen on estynyt koulujen sulkemisen takia ja sosiaalinen kuilu kasvanut, koska kaikki vanhemmat eivät pysty tarjoamaan kotiopetusta.
- Lasten eristäminen koteihin ilman kontaktia muihin lapsiin leikkipuistojen ja päiväkotien sulkemisen takia on heikentänyt heidän hyvinvointiaan.
- Kulttuurivirikkeitä on menetetty taidelaitoksien sulkemisen vuoksi.
- Musiikin tuomaa iloa ja kehittymismahdollisuuksia on menetetty orkesteri- ja kuorotoiminnan kieltojen takia.
- Sosiaalinen vuorovaikutus on kärsinyt kerhojen, kokoontumisten, tapahtumien ja ravintoloiden sulkemisen vuoksi.
Tuomari totesi:
Sulkutiloista johtuvien kuolemantapausten määrä ylittää moninkertaisesti niiden kuolemantapausten määrän, jotka niillä estettiin. Pelkästään tästä syystä tässä yhteydessä arvioitavat normit eivät täytä suhteellisuusvaatimusta.
Lisäksi on otettava huomioon suorat ja epäsuorat vapauden rajoitukset, valtavat taloudelliset vahingot, mittavat terveyshaitat ja aineettomat vahingot. Sana ”suhteeton” on liian väritön kuvaamaan koronatoimien ulottuvuuksia.
Osavaltion hallituksen keväällä (ja nyt uudelleen, 2020, 2021) harjoittama sulkutilapolitiikka, jonka olennainen osa oli (ja on edelleen) yleinen sosiaalisten kontaktien kielto, on katastrofaalinen poliittinen virhe, josta on koitunut dramaattiset seuraukset lähes kaikille ihmisen elämänalueille, yhteiskunnalle, valtiolle ja eteläisille maille.
Lähteet:
Lue koko hyvin perusteltu tuomio tästä (saksaksi):
https://2020news.de/wp-content/uploads/2021/01/Amtsgericht-Weimar-Urteil-vom-11.01.21.-523-Js-202518-20.pdf
