Datakeskukset ja sähköverkot: Näkymätön haitta mehiläisille, luonnolle ja ihmisille?

Suomesta on kiihkeällä tahdilla tulossa kansainvälisten datakeskusten sijoitusmaa, suorastaan siirtomaan kaltainen tuotantoalusta ulkomaiselle teollisuudelle. Massiiviset konesalit sisältävät investointeja, mutta ne eivät kohdistu Suomeen, vaan liiketoimintaan Suomen maaperällä ja resursseilla. Arviolta vain 20 % sijoituksesta käytetään suomalaiseen tuotantoon muun muassa rakentamiseen. Pysyvien työpaikkojen lupaukset realisoituvat datahallien valmistuttua, samoin ulkomaisten asiantuntijoiden osuus työpaikoista.

Viimeisimmät tutkimukset osoittavat, että datakeskukset ja niiden vaatimat massiiviset sähkönsiirtolinjat aiheuttavat konkreettisia haittoja niin pölyttäjille, kasveille kuin lähialueen asukkaillekin. Erityisen huolestuttavia ovat vaikutukset mehiläisiin ja ampiaisiin, joiden kyky löytää ruokaa ja pesälleen takaisin on vaarassa datakeskusten ”sähkösaasteen” takia.

Pölyttäjät eksyvät sähkömagneettisessa kentässä

Mehiläiset, ampiaiset ja muut pölyttäjät ovat riippuvaisia herkästä sähköaististaan. Ne hyödyntävät maapallon omia sähkömagneettisia kenttiä (EMF) suunnistamiseen, ja ne kykenevät aistimaan jopa kukkien oman pienen sähkövarauksen. Datakeskukset ja niiden tarvitsemat suurjänniteilmalinjat murtavat tämän luonnollisen järjestelmän.

Keinotekoinen, voimakas matalataajuinen sähkömagneettinen säteily sekoittaa hyönteisten sisäisen kompassin. Mehiläiset ja ampiaiset eksyvät, eivätkä löydä enää takaisin pesilleen tuomaan ruokaa ja valmistamaan hunajaa. 

Tutkimuksissa on havaittu, että sähkömagneettiset kentät voivat vähentää mehiläisten laskeutumista kukille jopa 71 %. Hyönteiset kokevat sähköisen häiriön epämiellyttävänä ja alkavat välttää alueen kasveja.

Datakeskusten konesalien aiheuttama EMF-kenttä ja jatkuva mikrovärinä aiheuttavat hyönteisille solutason stressiä (oksidatiivista stressiä), mikä nostaa niiden ruumiinlämpöä ja tekee pesistä levottomia ja aggressiivisia. Mitä se aiheuttaa ihmisille lähietäisyydellä? Ja millä etäisyydellä?

Kun pölytys vähenee, ruoantuotanto kärsii

Kun pölyttäjät väistävät datakeskusten konesaleja ja voimalinjoja, vaikutukset näkyvät ympäröivissä kasveissa ja sadon määrässä. Koska pölytystehokkuus laskee, alueen kasvien siementen tuotanto vähenee. Tämä heijastuu suoraan ihmisten ruoantuotantoon – esimerkiksi marja- ja hedelmäsadot voivat pienentyä merkittävästi datakeskuksien vaikutusalueella. Mutta miten laajalla alueella?

Datakeskukset puhaltavat ilmaan kuumaa ilmaa, ellei sitä kerätä talteen kaukolämmöksi. Tämä nostaa paikallista maanpintalämpötilaa keskimäärin 2 °C. Lämpötilan nousu muuttaa mikroilmastoa, kuivattaa maaperää ja muuttaa kasvilajiston tasapainoa.

Pölyttäjiä voidaan kuitenkin auttaa löytämään kukat, ja niitä varten voidaan istuttaa voimakkaasti tuoksuvia kirkkaita ”opaskasveja”, koska mehiläiset suunnistavat sähköaistin lisäksi näkö- ja hajuaistillaan. Tutkimuksissa on havaittu, että istuttamalla datakeskusten tai voimalinjojen läheisyyteen poikkeuksellisen voimakkaasti tuoksuvia ja ultraviolettiväreissä loistavia kukkia (kuten sinisiä, violetteja ja keltaisia), mehiläiset pystyvät helpommin ohittamaan sähköisen häiriön ja löytämään perille.

Luomalla voimalinjojen alle ja datakeskusten suojavyöhykkeille jatkuvia, katkeamattomia kukkaniittyjä (ei pelkkää lyhyttä nurmikkoa tai sorapintaa), hyönteisten ei tarvitse lentää pitkiä matkoja ”sokeana” sähkökentässä. Kun ruokaa on heti lähellä, riski eksyä vähenee.

Tehokkain tekninen keino on sähkökaapeleiden hautaaminen maahan ilmalinjojen vetämisen sijaan. Kun massiiviset sähkönsiirtolinjat viedään maan alle, niiden aiheuttama sähkökenttä ilmaan vaimenee lähes olemattomaksi, ja pölyttäjät voivat lentää alueella vapaasti ilman suuntavaiston sekoittumista.

 ”Likainen sähkö” ja jatkuva melu

Datakeskusten haitat eivät rajoitu vain alueelta kaavittuun metsään ja luontoon, vaan ne ulottuvat näkymättömällä tavalla suoraan ihmisten arkeen ja terveyteen.

Tekoälylaskenta vaatii sykkivää ja valtavaa sähkötehoa, mikä aiheuttaa sähköverkkoon sähkövirran vääristymiä, niin sanottuja harmonisia yliaaltoja. Tämä niin sanottu ”likainen sähkö” ja sen synnyttämä EMF-altistus heijastuu sähkölinjoja pitkin asuinrakennusten seinäjohdotuksiin jopa 30–80 kilometrin säteellä datakeskuksesta.

Koska datakeskusten aiheuttama tehonvaihtelu luo ”likaista sähköä” ja siten epätasaisia sähkökenttiä ympäristöön, datakeskuksiin voidaan asentaa suuria aktiivisuodattimia. Ne tasaavat sähkövirtaa ja estävät häiriöiden leviämisen sähköverkkoon, mikä vähentää epäsuoraa EMF-kuormitusta laajemmalla alueella. 

Konesalien massiiviset jäähdytyskompressorit tuottavat jatkuvaa 24/7 matalataajuista huminaa, joka kulkeutuu kilometrien päähän ja voi aiheuttaa lähialueen asukkaille muun muassa unettomuutta, stressiä ja pysyvää luonnotonta epämukavuutta. 

Maailman terveysjärjestö (WHO) ja Suomessa Säteilyturvakeskus (STUK) tietenkin toteavat, että viranomaisten asettamat raja-arvot alittava matalataajuinen EMF ei aiheuta todennettuja terveysongelmia. Tämä toki riippuu tehdyistä tutkimuksista ja siitä, mitä on tarkasteltu tai sallittu julkaistavan, sekä raja-arvoista.

Ympäristöterveyden tutkijat pitävät silti tärkeänä datakeskusten tuomien uusien sähköverkkokuormitusten ja pitkäaikaisen EMF-altistumisen tarkempaa seurantaa, sillä laajamittaisella altistumisella matalillekin kentille on joissakin väestötutkimuksissa nähty viitteitä epäsuorista pitkäaikaisvaikutuksista.

Tutkimusten mukaan datakeskusten todelliset ja mitattavat haitat lähialueille liittyvät eniten melusaasteeseen (jäähdytyskompressoreista) ja varavoimageneraattoreiden hiukkaspäästöihin. Sähkökatkojen varalta datakeskusten käyttämät jättimäiset diesel-varageneraattorit heikentävät paikallista ilmanlaatua typpioksidi- ja hienojakoisilla hiukkaspäästöillään.

Uusiin datakeskuksiin asennetaan nykyään PFAS-vapaita tekniikoita kiristyvän sääntelyn ja ympäristötavoitteiden vuoksi. Jäähdytyksen PFAS-nesteet korvataan suoraan sirulle -nestejäähdytyksellä (käyttää PFAS-vapaata vesi-glykoliseosta) tai yksivaiheisella upotusjäähdytyksellä (käyttää luonnonmukaisia tai synteettisiä hiilivety- ja bioöljyjä, jotka eivät höyrysty ilmaan). Pohjoismaissa hyödynnetään myös suoraa ulkoilman vapaajäähdytystä. Elektroniikkaa vaurioittavien PFAS-kaasujen tilalla käytetään luonnonkaasuja (kuten typpeä tai argonia), jotka tukahduttavat palon laskemalla happipitoisuutta ilman kemikaaleja tai hiukkaspäästöjä. 

Suomessa tehtävä datakeskusrakentaminen ei saa tapahtua luontoa hävittämällä ja ihmisten ja eläinten hyvinvoinnin kustannuksella. Datakeskusten sijoittelussa ja lisäsähköverkon rakentamisessa on otettava huomioon myös nämä näkymättömät, mutta reaaliset ympäristöhaitat.

Datakeskukset voidaan sijoittaa jo olemassa oleville tehdasalueille, aiempiin teollisuusrakennuksiin, metsää kaatamatta. Entistä suljettua paperitehdasta kaavaillaan Suomessa datakeskuskäyttöön, jo rakennettuun ympäristöön.

Datakeskusten kokonaismäärälle kansallisesti ja paikkakunnittain tulee säätää enimmäiskatto, samoin datakeskusten tarvitsemalle tuulivoimateollisuudelle. 

Karoliina Balk

Lähteet:
Tutkimus mehiläisten kukkien välttämisestä (EMF): Lázaro, A. et al. (2016). ”Electromagnetic radiation of mobile telecommunication antennas affects the abundance and composition of honeybees and other insect pollinators.” Journal of Insect Conservation.

Tutkimus mehiläisten laskeutumisen vähenemisestä: Shepherd, S. et al. (2018). ”Extremely Low Frequency Electromagnetic Fields impair the cognitive and motor abilities of honey bees.” Scientific Reports.

 Datakeskusten ”likainen sähkö” ja yliaallot (2026 yhdysvaltalaistutkimus): IEEE Power & Energy Society -raportit ja grid-sensoritutkimukset tekoälydatakeskusten vaikutuksista paikallisverkkoihin.
 Hyönteisten aisteista: James L. Gould & Carol Grant Gould: ”The Honey Bee” (Scientific American Library) – Teos avaa syvällisesti mehiläisten sähkö- ja magneettiaistin toimintaa.

Suomen viralliset EMF-raja-arvot ja suositukset: Säteilyturvakeskus (STUK) – Sähkömagneettiset kentät

Joku raja -kansalaisaloite datakeskusten ja energiateollisuuden rajoittamiseksi!

Suomen luonto ja asuinalueet eivät ole ulkomaisten yhtiöiden teollista tuotantoalustaa. Yritykset käärivät liikevoitot, mutta luonto-, melu- ja maisemahaitat jäävät suomalaisille.

Suomessa on jo 2013 tuulivoimalaa, mutta 6 900 maatuulivoimalaa tulossa. Päälle 197 datakeskushanketta, joiden sähköntarve johtaa rajattomaan teollisuusrakentamiseen Suomen maisemiin.

”Joku raja” -kansalaisaloite vaatii data-ja tuulivoimateollisuudelle kokonaissääntelyä:

• Vähimmäisetäisyydet

• Korvaukset talon- ja maanomistajille maisema- ja viljelyhaitasta.

• Viranomaisille toimivaltaa kieltää hankkeita.

Suomen luonto ja maisemat on säilytettävä tuleville sukupolville!

Allekirjoita ja suojele luontoa:

https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/18236